Olen rakastunut

Kuluneen talven aikana olen jälleen rakastunut… Turkuun. Niin, siis tuohon kaupunkiin, jonne aikanaan muutin opiskelemaan ja joka jo silloin tuntui heti kotoisalta. Vaikka olen viimeiset parikymmentä vuotta asunut tässä naapurikunnassa, silti Turku on ollut ainakin viikoittainen osa elämääni. Joskus jopa arkipäivittäinen, kun siellä töissä kävin.
Syyskuusta asti olen opiskellut Turkua. Olen nyt loppusuoralla opinnoissani. Kyse on Matkaoppaan ammattitutkinnosta, jossa erikoistumisosuus on ollut Turun paikallisoppaaksi opiskelua. Ja sitähän on riittänyt.

Turku on Suomen vanhin kaupunki, joten historiaa riittää aivan hirvittävästi. Ja kuinka mielenkiintoista historiaa. Toki nykypäivää unohtamatta.

Palaan varmasti vielä tähän asiaan näilläkin sivuilla, kun saan konseptit kuntoon. Muut työt ovat jatkaneet elämäänsä tässä vierellä. Jotain toki olen joutunut karsimaan, kun tämä uusi rakkaus on vienyt aikaani 😊

Hassuintahan tietenkin on se, että olen aikanaan tehnyt matkaoppaankin töitä vuosia, ilman mitään näin perusteellista koulutusta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja avartavia.
Nyt olen saanut uusia eväitä ja uutta innostusta sekä ideoita. Näihin palaamme.

Kevätaurinkoisin terveisin!

Wadi Rum: Kuun laakso vaiko Mars?

Olet ehkä kuullut Wadi Rumista – Jordanian eteläosan aavikosta? Mikäli kävit katsomassa esimerkiksi elokuvan Yksin Marsissa – The Martian (linkki traileriin), niin sinulla on hyvä kuva siitä, miltä siellä näyttää… Aivan kuin Marsissa, tai niinkuin mielikuvissamme, ja kaiketi joidenkin kuvienkin perusteella, sen kuvittelemme.

Wadi Rum

Tuon muutoinkin hyvän elokuvan ohjaaja Sir Ridley Scott kertoo:”We shot exteriors at Wadi Rum [in Jordan]. To me, it’s the Eighth Wonder of the World. It’s incredible. It’s only about 100 square miles [259 square kilometers]. And I didn’t do anything but shoot it at the right time, from the right positions, then added a bit of red dust to everything. So our film world looks pretty accurate — at least I’m hoping Mars looks a little like that.” (Lainauksen lähde)

Wadi Rum

Wadi Rum

Wadi Rum tunnetaan myös nimellä Kuun laakso, mikä ei olekaan ihme, koska sellaista kuumaisemaa se on. Olen nyt käynyt Wadi Rumissa yhteensä kolme kertaa. Olen todistanut kaksi upeaa auringonlaskua, yhden kauniin auringonnousun, katsellut yötaivaan miljoonia tähtiä, samalla kuunnellen arabiankielistä musiikkia nuotiolla lekotellen. Jeeppiajelut autiomaan hiekoilla ovat elämys myös. Mutta ehkä kaikkein upeinta on ollut vain istua yksin, rauhallisessa valkenevassa aamussa katsellen autiomaata.

Wadi Rum

Tuo kaunis autiomaa, ei ole sellainen miksi aina, ilmeisesti Saharan kuvien perusteella, itse kuvittelin autiomaat elikka loputtomaksi hiekka-aavikoksi. Wadi Rum on täynnänsä isoja kivenlohkareita, toki välissä isojakin aluita punertavaa hiekkaa, mutta nuo kivenlohkareet, osa niistä kuin isoja vuoria tuovat sitä luonnetta ja kauneutta autiomaahan. Osa niistä on luonnon upeiksi muovaamia taideteoksia. Joidenkin seinämissä on kuvioita kuin muinaista kirjoitusta, jota en osaa tulkita.

Wadi Rum

Wadi Rum

Wadi Rum

Akaba (Aqaba) on Jordanian ainut merenrantakaupunki Punaisen meren rannalla. Se on monelle suomalaisellekin ollut ensikosketus Jordaniaan. Akabasta on kätevä tehdä jopa vain päivämatka Wadi Rumiin,  Automatka suuntaansa kestää runsaan tunnin. Parin tunnin jeeppiajelu antaa jo hyvä kuvan autiomaasta. Se kannattaa kyllä ilman muuta kruunata auringonlaskulla, jos vaan aika ja sää antavat periksi. Yhdellä kolmesta kerrastani Wadi Rumissa sattui olemaan pilvistä ja se auringonlasku jäi näkemättä. Tämä oli syyskuussa, eli ei edes säältään hieman epävakaisempana talvikautena.

Wadi Rum

Wadi Rum

Wadi Rum ilta-ateria "zarb"

Suosittelen kyllä myös yöpymistä autiomaassa. Ja todellakin siellä autiomaassa. Olen itse kerran viettänyt yön suhteellisen syvällä autiomaassa vuorten keskellä, ja se oli kyllä suurin elämys. Monet isot leirit sijaitsevat lähellä autotietä ja toki niissä on sitten myös enemmän moderneja mukavuuksia. Mutta yksikin yö poissa sähköjen ja puhelinyhteyksien päästä on virkistävä. Valinnanvaraa löytyy  mukavuustasoissa, jotkut haluavat jopa nukkua vain tähtien alla.

Ja se autiomaan tähtitaivas, se on kyllä upea!

Wadi Rum

Wadi Rum Love

Viikonlopun pidennys Ruotsin risteilyllä

Viking Line tarjosi joulukuussa klubilaisilleen edullisia risteilyjä, joululahjana tavallaan, ja tartuin silloin 4 euron risteilytarjoukseen, Helsinki-Tukholma-Helsinki. Varsinkin kun tuohon hintaan vielä sai kahden hengen parisängyllisen hytin, ja jopa ystävänpäivälähdölle, niin tarjoushan oli mainio.

Siinä sitten kävi niin, että löysin itseni ystävänpäivänä 14.2.2016 ystäväni seurassa Viking Gabriellalta, matkalla kohti Tukholmaa. Risteily oli kyllä erinomaisen miellyttävä. Hytti oli pienehkö, sinne ei paljon muuta mahtunut kuin se sänky ja vessa, mutta eipä sitä nyt muuta oikeastaan tarvinnutkaan. Ilman ikkunaakin pärjäsi aivan hyvin. Aikaahan saattoi myös viettää laivan muissa tiloissa.

Söimme menomatkalla illalla laivan buffetissa. Sekin pääsi myönteisesti yllättämään. Alkupalapöydät, sekä kala- että liha-/salaattipuoli olivat erinomaisia ja vanhoista kaavoista poikkeavia. Oli esimerkiksi ihan oikeaakin mätiä, jopa siianmätiä, tarjolla. Oli hyvää, tuoretta leipää, oli mureaa lihaa jne.

Lämpimät ruoat jäivät osaltani aika vähiin, mutta sen sijaan nautiskelin sitten päätteeksi hieman jälkiruokapöydän herkuista.

Maha täynnä, sopivasti, olikin mukava siirtyä baari-/yökerhopuolelle nauttimaan hieman ruoansulatusjuomaa ja -ohjelmaa. Menevän orkesterin tahdissa tuli jopa hieman tanssahdeltua. Katselimme myös iltaohjelmassa ollutta showta, joka oli ihan mukiin menevä. Näissäkin tuntuu olevan välillä aikamoista vaihtelua.

Aika aikaisin kuitenkin vetäydyimme yöpuulle. Hytissä oli kiva makoilla sängyllä ja katsella televisiosta satunnaista ohjelmaa, ennen nukkumatin saapumista.

Aamulla nukuimme pitkään, ei ollut kiire mihinkään. Turun laivoilla seilaamaan tottuneelle onkin aika ylellistä saada viettää laiva-aamua sängyssä. Ja mikä parasta, vaikka ei hytissämme ollut ikkunaa niin televisiosta saattoi saada keulakameran kuvaa ja nähdä, että milloin satama häämötti.

Fotografiska Museet

Laivan saavuttua satamaan poistuimme katselemaan Tukholmaa. Ensikohteeksi ja aamukahvipaikaksi olimme valinneet kävelymatkan päässä Vikingin terminaalista sijaitsevan Fotografiska-museon. Yläkerran kahviosta (ja ravintolasta) on upeat näkymät veden yli ja Tukholman ytimeen ja saarille. Nautimme aamiaista ja maisemia.

Aamiaismaisema

Tutustuimme myös Fotografiskan näyttelyihin, joita olikin useampia, tässä ihan pari otetta.

Mikäli olet lainkaan kiinnostunut valokuvataiteesta niin Fotografiskan näyttelyitä voi kyllä lämpimästi suositella. Museo ei ole suuren suuri, näyttelyitä on kerrallaan noin 4-5 kpl, talon ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa. Eikä pääsymaksukaan nyt ihan huiman kallis ole, 120 kruunua normihinta.

Parin tunnin päästä jatkoimme matkaa ja kipusimme veden rajasta Söderin korkeuksiin miltei museon vieressä sijaitsevia portaita. Sieltä ylhäältä on myös hyvät näkymät Tukholman skylineen. Kävelimme hieman summamutikassa Söderin katuja ja katselimme sopivaa lounaspaikkaa. Kuten Suomessa, myös Ruotsissa on hyvät lounashinnat ravintoloissa, joita toki kannattaa hyödyntää. Sattumalta löysimme pienen bistrotyylisen ravintolan, Bistroteket, jossa oli tarjolla lounasta hintaan 99 kruunua, ja valita saattoi kahdesta eri ruokalajista. Valitsimme molemmat lohen, joka olikin vallan herkullinen. Alkusalaattipöytä ei ollut kovin laaja, mutta tuoretta hyvää salaattia ja leipää oli tarjolla.

Lähdimme suunnistamaan takaisinpäin laivan suuntaan, tarkoituksena käydä jossain ruokakaupassa eväsostoksilla. Eksyimme kuitenkin myös piipahtamaan Sofian kirkossa, joka olikin aika mielenkiintoinen kirkko korkealla mäellä. Kirkon vierellä oli jäljellä vanhoja puutalokortteleita. Kirkko oli ihan avoinna, ja käväisimme myös siellä sisällä tutkimassa.

Matkan varrelta löysimme pienehkön kioskinomaisen putiikin, josta saimme hieman evästä mukaan laivalle. Ilma ei ollut seljennyt vaikka säätiedotus oli hieman aurinkoa lupaillut, joten vaikka ei satanut, niin kylmä viima puhalteli siihen malliin, että olimme iloisia kun viimein pääsimme takaisin terminaaliin ja laivalle.

Takaisintulomatkalla kävimme syömässä laivan grillissä. Tilauksen kanssa oli hieman häiriötä ja ystäväni ei saanutkaan ruokaansa läheskään samaan aikaan kuin minä omani, ilmeisesti tarjoilija oli sen unohtanut tilata kokonaan. No, korvauksena hän sai nauttia Foodgardenin alkupalapöytää ruokaa odotellessaan. Sinällään ruoissa jotka tulivat ei mitään moittimista ollut.

Illan aikana osallistuimme myös hieman ohjelmaan, eli musiikkivisaan. Ja osuimme katsomaan myös shown.

Mutta sitä minä jaksan ihmetellä, että nykyään laivoilla veden juonti on joka paikassa maksullista (poikkeuksena toki buffetti). Aiemminhan oli esimerkiksi kahviloissa, lasten leikkipaikkojen lähellä jne.  vesihanat, joista sai käydä juomassa janon yllättäessä. Nyt maksat itsesi kipeäksi vesipulloista. Tai juot sitä hanavettä. Ehkä se onkin nykyään ihan juotavaa…

Muutoin oli oikein positiivinen kokemus tämä pieni pyrähdys laivalla ja Tukholmassa. Ainakin vaihtelua Turun reitin hektisiin vuorokauden risteilyihin taikka sitten pitkään päivään Tukholmassa.

Intian teillä

Olen vuosien varrella matkannut aika monia kilometrejä ja tunteja Intian teillä. Viimeisimmällä reissullani tein muutamaan otteeseen matkaa 4-5 tuntia kerrallaan, seuranani vain autoa ajava kuski, joista kukaan (kuski vaihtui välillä) ei mitenkään sujuvasti englantia puhunut, joten ainut viihdyke oli maisemien katselu, valokuvaus tai omat ajatukset.
Perhe vankkureilla Intia

Lue loppuun