Ensimmäinen tiikerini

Kohtaaminen viime maaliskuun lopulla; tarinaa hieman jälkijättöisesti.

tiikeri kävelee kohti

Ensimmäinen tiikerini

En tiedä kuka sen ensin huomasi, ehkä jeepin kuljettaja, joka pysäytti auton. Yllättäin se tiikeri vain seisoi siinä tiellä, juuri menosuunnassamme. Kaikki vain tuijotimme hiljaa, ihailimme ja ihmettelimme onneamme, samalla kun asettelimme kameroitamme laukaisuasentoon. Tiikeri asteli kaikessa rauhassa tien vierellä olevan puun juurelle ja asettui siihen makaamaan, katse meitä kohti. Me neljä jeepin matkustajaa sekä oppaamme ja kuljettajamme hymyilimme suupielet korvissa.

Lue loppuun

Intian teillä

Olen vuosien varrella matkannut aika monia kilometrejä ja tunteja Intian teillä. Viimeisimmällä reissullani tein muutamaan otteeseen matkaa 4-5 tuntia kerrallaan, seuranani vain autoa ajava kuski, joista kukaan (kuski vaihtui välillä) ei mitenkään sujuvasti englantia puhunut, joten ainut viihdyke oli maisemien katselu, valokuvaus tai omat ajatukset.
Perhe vankkureilla Intia

Lue loppuun

Agonda, Goa

Vietin joulun alla muutaman päivän Goassa Agondan rannalla. Ja olin erityisen ilahtunut.

Olen aikanaan löytänyt töiden myötä tieni Goaan jo 90-luvun alkupuolella. Sanomattakin lienee selvää, että Goa oli, varsinkin rantojen ja turistialueiden osalta, aivan erilainen silloin kuin se on nykyään.

Rannat olivat autioita, niillä ei ollut aurinkotuoleja ja -varjoja edes vilkkaimmilla alueilla (silloin Colva ja Calangute), toki muutamia rantashackeja oli, mutta nekin kaukana rantaviivasta. Ja kun aikanaan, noin 11 vuoden poissaolon jälkeen pääsin takaisin noille rannoille, oli juuri se rantojen kalustaminen yksi suurimpia shokkejani. Toki ihmisiäkin oli enemmän ja rakennuksia, palveluita jne.

Mutta Agondan ranta on yhä edelleen suhteellisen rauhallinen ja aurinkokalustamaton, koska kilpikonnat!

Ranta on suojelualuetta, koska se on kilpikonnien munimisaluetta. Rantaravintoloissa ei sallita suuria juhlia, eikä kalusteita saa tuoda rantaviivan tuntumaan.

Tämän myötä ranta oli myös erittäin rauhallinen jopa kiireiseen joulun sesonkiaikaan. Kontrasti oli valtaisa verrattuna muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Palolemin rantaan. Palolem vilisi ihmisiä, toki siellä myös palveluita on paljon enemmän, ja ravintolatarjontaa, sekä iltaelämää ja juhlia.

Agondan kylän raitin varrella kuitenkin oli kaikkea tarpeellista ja ravintoloitakin löytyi ihan hyvin. Itse asiassa esim pikkukojuissa oli oikein laadukasta ja hyvännäköistä turistikamaa myynnissä, verrattuna moneen muuhun paikkaan.

Varsinaisia hotelleja ei Agondassa ole. Mutta yövyimme itse rantamökeissä, jotka olivat erittäin hyvätasoisia. Näitä on muutamalla yrittäjällä siellä, siis niitä hyvätasoisempia. Hieman yksinkertaisempaa majoitusta  löytää vaikka kuinka paljon.

Yövyimme itse Agonda Cottages -nimisessä paikassa, samalla omistajalla on Agonda White Sands ja Agonda Villas, jotka katsastin päällisin puolin ja näitä voin myös suositella.

Agonda Beach: Agonda Beach

Agonda - kilpikonna

Palolem Beach:

Palolem

Aurinko

Intiasta tulee aina mieleeni aurinko ja jostain syystä varsinkin auringonlaskun aika.

Terävin tuoksumuistoni Goasta on auringonlaskun aikainen tuoksu: hienoinen savun tuoksu, joka leijaili joka paikassa aina auringonlaskun aikaan. Liki joka talon edustalla oli pieni roskanuotio hämärän laskeutuessa, kun ajelin moottoripyörällä töistä kohti kotia (tai mihin menossa olinkin). Auringon häipyvä pehmeä valo ja se tuoksu tuovat mieleeni lämpimiä tunteita. Lue loppuun

Jälleen Intiassa

Jälleen kerran joulumatkani suuntautui Intiaan. Perheloma oli matkan muoto lähinnä ja kohteena Goa-Kerala-Mumbai.

Ajatuksena oli kirjoitella blogia jo matkalla, tai ainakin päiväkirjaa, ja postailla aina tilaisuuden tullen, mutta jostain syystä sitä tekstiä ei vain syntynyt. Taisin ottaa loman kannalta, ja se varmasti teki myös hyvää.

Näin jälkikäteen ajattelin kuitenkin vähitellen kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja tunnelmiani eri kohteista ja elämyksistä. Lue loppuun