Olen rakastunut

Kuluneen talven aikana olen jälleen rakastunut… Turkuun. Niin, siis tuohon kaupunkiin, jonne aikanaan muutin opiskelemaan ja joka jo silloin tuntui heti kotoisalta. Vaikka olen viimeiset parikymmentä vuotta asunut tässä naapurikunnassa, silti Turku on ollut ainakin viikoittainen osa elämääni. Joskus jopa arkipäivittäinen, kun siellä töissä kävin.
Syyskuusta asti olen opiskellut Turkua. Olen nyt loppusuoralla opinnoissani. Kyse on Matkaoppaan ammattitutkinnosta, jossa erikoistumisosuus on ollut Turun paikallisoppaaksi opiskelua. Ja sitähän on riittänyt.

Turku on Suomen vanhin kaupunki, joten historiaa riittää aivan hirvittävästi. Ja kuinka mielenkiintoista historiaa. Toki nykypäivää unohtamatta.

Palaan varmasti vielä tähän asiaan näilläkin sivuilla, kun saan konseptit kuntoon. Muut työt ovat jatkaneet elämäänsä tässä vierellä. Jotain toki olen joutunut karsimaan, kun tämä uusi rakkaus on vienyt aikaani 😊

Hassuintahan tietenkin on se, että olen aikanaan tehnyt matkaoppaankin töitä vuosia, ilman mitään näin perusteellista koulutusta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Opinnot ovat olleet mielenkiintoisia ja avartavia.
Nyt olen saanut uusia eväitä ja uutta innostusta sekä ideoita. Näihin palaamme.

Kevätaurinkoisin terveisin!

Rauhaisaa joulua

Rauhallista Joulua

 

 

Turun tuomiokirkon joulukuusi oli juuri saatu pystyyn samana päivänä, kun illalla käväisin Turussa ja kuvasin sen bussia odotellessani.

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua ja mielenkiintoista uutta vuotta!

 

 

 

 

 

 

Olen itse  hitaasti liukunut rauhaisaa joulua kohti.

Mennyt vuosi on ollut aikamoisen kiireinen ja valitettavasti myös stressattua on tullut, vaikka stressiä pyrin välttämään. Varsinkin kesä ja syksy osoittautuivat aika stressaaviksi, ja työteliäiksi. Näin yrittäjänä saa toki syyttää vain itseään. Kaikkia töitähän ei olisi pakko ottaa…

Olen oppinut paljon uutta, sekä itsestäni että muista asioista. Uusia taitoja ja uusia tietoja – ja siitä olen iloinen.

Loppuvuodesta luovuin myös siitä kaikkein eniten stressiä luoneesta projektista. Joskus on osattava luovuttaa, kun tasapaino horjuu. Päätin, että arvostan omaa mielenrauhaani enemmän kuin tasaista rahavirtaa. Ja toisaalta, tunsin että on aika antaa tilaa ajatuksille ja muille projekteille. Tuo kyseinen kun paitsi loi stressiä, myös vei suuren osan resurssejani jatkuvalla syötöllä.

Nyt odotan joulun pyhiä. Kaapit ovat täynnä ruokaa jo hyvissä ajoin. Läheiset ovat lähelläni ja pyhien aikataulut laadittu. Vielä kaksi arkipäivää aikaa hoitaa työlistan asioita ja mahdollisia uusia toimeksiantoja – ja sitten vietämme rauhallista joulua!

Uudet ideat muhivat päässäni ja on mielenkiintoista katsoa kohti uutta vuotta.

Kovaa vauhtia uuteen vuoteen

Vuoden vaihteessa on aika tehdä edellisen vuoden tilinpäätöstä, enkä tällä tarkoita pelkästään kirjanpitoa vaan muutoinkin on ehkä hyvä pohdiskella taakseäpäin ja katsoa sekä analysoida, että mitä tuli tehtyä. Mikä onnistui, mikä ei.

Ja samalla on aika katsoa uuteen vuoteen ja tehdä suunnitelmia ja ruveta niitä toteuttamaan.

Lue loppuun

Tulevaisuudesta

Turussa keskiviikkona järjestetyn Eurooppalaisen Yrittäjyyden Päivän parasta antia oli tällä kertaa, minun ja monen muunkin mielestä, tähtitieteen professori Esko Valtaojan puheenvuoro nimikkeellä Tulevaisuus on parempi kuin luuletkaan.

Hänen sanomansa sai kuulijat todella miettimään ja myös uskomaan tähän sanomaan.
Valtaoja katsoi esityksessään asioita, myös siis tämän hetken maailmantilannetta taantumineen, tähtitieteellisestä näkökulmasta. Jos meidän tuntemamme kvartaaliajattelun sijaan asetetaan tarkasteluväliksi kosminen kvartaali, joka on noin 60 miljoonaa vuotta, ovat asiat erittäin hyvällä tolalla. Ihmisen historiaakin on vasta kulunut 200 000 vuotta ja koko ajan on menty parempaan suuntaan.
Uutisointia katsellessa voisi ajatella, että taloudessa menee nyt todella huonosti tai että väkivalta lisääntyy jatkuvasti. Valtaojan vakuuttavat käyrät, joissa tarkasteltiin esimerkiksi bruttokansantuotteen kehitystä keskiajalta lähtien vakuutti todellakin siitä, että näin ei ole. Ylämäki on ollut hurja varsinkin teollistumisen lähdettyä käyntiin. Siinä pikku lamatkaan (30-luku) eivät näy kuin aivan minimaalisina nytkähdyksinä.
Sama väkivallan suhteen: väkivaltaisesti kuolleiden määrä vähenee jatkuvasti ja verrattuna esim. parin vuosisadan päähän elämme varsinaista paratiisiaikaa.
Kaikki on siis suhteellista!
Hyvä viesti mielestäni oli se, että tieteen kehitystä ei kannata jarrutella, se vie meitä, koko ihmiskuntaa jatkuvasti kohti parempaa tulevaisuutta. Ratkaisut esim. energiapulmiin ja saasteisiinkin löytyvät tai ovat jo olemassa, kun ne vaan otetaan käyttöön.
Mieleen jäi vertaus esimerkiksi siitä, että vain muutamia kymmeniä vuosia sitten olisi tarvittu Empire State Buildingin verran välineitä ja ihmisiä tekemään sama kuin minkä Nokian älykännykkä tekee tänä päivänä!
Niinpä siis omaan tilanteeseen suhteutettuna: älä valita vaan porskuta luottavaisesti eteenpäin, uutta tietoa ja taitoa hankkien, uusia teknologioita käyttäen – niistä on hyötyä sekä itselle että muille.
Ei muuta kuin hommiin!
PS. Muutakin hyvää ohjelmaa oli tarjolla, tietoa, verkostoitumista sekä ideoita, ensi vuonna suuntaan jälleen EDEen!